Kymmenen vuoden intensiivinen kosketuspinta suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin on herättänyt kysymyksen: Mikä on hallitustyön liiketoiminnallinen arvo? Mitä se voisi olla? Missä on Strateginen Hallitus?

Sellainen, joka määrittelee itsensä liiketoiminnan uudistamisen moottoriksi. Joka kehittää määrätietoisesti omaa toimintaansa uudistajan suuntaan? Joka on proaktiivinen aloitteiden tekijä muiden työstämien selvitysten reaktiivisen siunaajan sijaan?

Sellainen, joka on hands-on strategiassa? Joka pyrkii aktiivisesti tunnistamaan strategiset optiot ja vaihtoehdot sen sijaan, että delegoi asian toimitusjohtajalle ja operatiivisten kiireiden kanssa kamppailevalle johtoryhmälle?

Sellainen, joka kykenee horisontaaliin ajatteluun, jonka avulla tunnistetaan kaikki vaihtoehdot niiden kaikkein ilmeisimpien analysoimisen lisäksi? Joka tunnistaa toimintaympäristön muutokset ja osaa tulkita niiden liiketoiminnallisen merkityksen?

Sellainen, joka hahmottaa strategisen joustavuuden taloudelliset reunaehdot, mutta pyrkii yhdessä omistajien kanssa siirtämään reunoja ja laventamaan horisonttia? Joka keskittyy mentaalisen joustavuuden lisäämiseen rajoitusten osoittamisen sijaan?

Sellainen, joka luo maksimaalisen lisäarvon liiketoiminnalle?